Aurinko paistoi ja päätimme siskoni kanssa mennä ulos. Ensin tapapihalle, jonne aurinko parhaiten paistoi. No tietysti minun tuurillani pilvet peittivät energialähteemme. Suosiolla siirryimme pelaamaan erästä mahtavaa peliä. Siinä hetken palloa heiteltyämme pihaamme ajoi auto, jokin kirje tuotiin vanhemmillemme. Minä sitten otin kirjeen vastaan, kun sisko ujostelee taka-alalla. Olin viemässä sitä sisälle, kun huomasin oven olevan lukossa. Huoh. Eikä tietystikään kummallakaan ollut avaimia. Olin myös laittanut takaoven lukkoon kun sieltä lähdimme.

Ei auttanut muu kuin odotella vanhempia. Sain siinä sitten kuunnella siskoni valitusta, kun on kylmää ja pitäisi lukea kokeisiin yms. Ja tietysti minua syytettiin asiasta, en ollut katsonut onko ovi auki. Se kuulemma kuului minun hommiini, sillä olen vanhin. En siinä sitten jaksanut väittää vastaan, ei se asiaa olisi muuttanut.

Hetken kuluttua naapurin 4v. tyttö tuli pihallemme leikkimään kanssani. Olen asuinalueemme lapsenvahti, ja aika suosittu lasten keskuudessa. Niinpä minua tullaan usein hakemaan ulos leikkimään, ellen jo ole pihalla jotain sähläämässä.

Minä siinä erittäin fiksuna tyttönä heiluttelin keppiä. Vähän Harry Potteria mukaan, ja loitsuja tekemään. No, lapsi on terve kun se leikkii (mutta sairas kun ei osaa lopettaa). Jotain siinä sähläsin ja tökkäisin siskoani. Hän sitten heti kiljuttuaan sanoi: "Sä oot kauheen väkivaltainen". Minä sitten olin vain, että: "Joo, perheväkivaltaa, Nina syytteeseen!". Siskoni se tietysti innostui tästä: "Joo! Nina linnaan, 20v. kakkua". Tämän jälkeen kanssamme ollut tyttö sanoi: "Ninalle kaljaa!". Siinä sitten kaikki kolme naurettiin sitä.

Niih, tälläistä meilläpäin. Tervetuloa mukaan!