-------

 

Etkö sä voisi,

sitä totuutta paljastaa,

sulle olenko vielä se rakas,

vai riesa vierelläs.

 

Mulla ei paljoa ole aikaa,

elämä niin lyhyt,

en yksin halua olla,

enkä tyhjiä unelmia kantaa.

 

Sano se suoraan,

mitä sulle merkkaan.

Entä se "ihana ystävä",

onko sittenkin enemmän.

Rakkaasi, armaasi,

kultasi, omasi.

 

Sanoit,

et mua satuttaa halua,

aina kanssani olisit,

vaikka toisen löytäisit.

Siltikin,

rikoit lupauksesi,

jätit mut yksin,

kun sen toisen löysit.

 

Kaikki sen mulle teki,

joka kerta haaveet kaatui,

unelmat murskaantui.

Sinäkin,

en olisi uskonut,

sinäkin sen teit.

 

Uskoin valheisiisi,

miksi,

kysyn vain miksi.

Miksi valehtelit,

miksi uskoin,

miksi vielä sinusta välitän.

 

Olit mulle kaikkeni,

mäkin olin sulle,

niin sanoit,

muttei se totta ollut,

vain hetken huumaa,

ihastusta.

Mä puhuin totta,

sua edelleen rakastan.

Masennuin,

kun et kanssani olla halunnut,

edes kaveri tai tuttava.

 

Aion muuttaa tämän,

sut rauhaan jätän,

rakkauden tunteeni tukahdutan.

En koskaan enää ketään rakasta,

enkä etenkään susta välitä.

 

Jos joskus palaat,

anteeksi pyydät,

olen jo sut unohtanut,

sä virheen teit.

Sun päätös se oli,

mä yritin,

sä jätit.

 

Nyt näen teidät,

ihanan parin,

suutelette, halailette,

niin rakastuneina.

Juuri tuota,

mä kanssasi halusin,

suurin unelmani,

se oli.

Muttei enää,

en kestä tätä tuskaa,

haluan pois,

sut unohtaa,

kokonaan.

 

Joka päivä itken,

sitä mitä teit,

mikset heti kertonut,

ettet mua halua,

jotain vikaako on,

huono ihminenkö olen,

kun en edes kaveri saa sulle olla.

 

Ootko nyt tyytyväinen,

kun mua näin satutit,

oliko valhetta sekin,

oikeasti haluat satuttaa,

masentaa, murskata elämäni.

 

Olin taivaissa kun suhun tutustuin,

nyt olen helvetissä.

Olisiko ollut parempi,

ettei koskaan oltais tunnettu,

toisistamme mitään tiedetty,

en tiedä.