Runot ovat hyvä tapa purkaa ajatuksia, kokemuksia, tunteita, mitä vain. Jokainen tekee omanlaisiaan runoja, jotkut riimeillä, jotkut tietyllä tavumäärällä ja jotkut vain kirjoittavat tekstiä runomaiseen muotoon. Itse kirjoittelen joskus (nykyään todella harvoin) runoja. Niihin on helppo purkaa ylimääräinen energia, henkinen tuska ja kipu. Esimerkkinä laitan tähän oman "runoni" jonka tein vähän ennen kuin tätä aloin kirjoittamaan. Se syntyi muutamassa minuutissa, eikä ole kummoinen. Runo syntyy helpommin jos teet sen omien kokemusten ja tunteiden pohjalta. Joten, ei kun kokeilemaan vain! :)

Valerakkaus

Annoit ymmärtää että välität,

rakastat.

Muttet rakastanutkaan,

lähdit toisen matkaan,

unohdit, jätit,

et edes jutella halunnut.

Välttelit minua,

olin sinulle kuin rutto.

Lopulta olin sinulle vain ilmaa,

huomaamatonta.

Jotain mitä ei edes ajattele,

tyhjää,

tyhjää vain.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sanoit kanssani olevasi,

ikuisesti.

Et lupaustasi pitänyt,

murruin, masennuin.

Pois maailmasta halusin,

pois kaikesta valheesta,

siitä mitä minulle syötit.

 

Halusin uskoa sinua,

halusin uskoa sinuun.

Miksi teit tämän minulle,

sinua rakastin,

rakastan edelleen.

Mutta kaikki tämä muuttuu,

tunteeni tukahdutan.

En enää ketään halua rakastaa,

en kenestäkään välittää.

 

Pelkkää valhetta,

jokainen sanasi,

jokainen tekosi,

minun elämäni.

 

Olit minulle täydellinen,

sellaisena sinut näin.

Itse en ole mitään,

mutta annoit uskoa että merkitsin jotain.

Miksi annoit elää sellaisessa valheessa.

Olisin kestänyt,

olisit suoraan sanonut,

et minusta välitä.

Mutta valehtelit,

ja lopulta jätit,

kun hänet,

täydellisen rakkaan,

vierellesi löysit.